Toivepostaus: Hevosemme

Joku toivoi jonkin aikaa sitten postausta jossa kerron kaikista meilä olleista hevosista. Tämän voisi siis varmaan laskea toivepostaukseksi :)! Mutta aloitetaan.

Ihan ensimmäinen hevonen joka meillä oli, oli Roosa niminen lämminverinen. Me omistimme sen puoliksi. Sillä oli pahoja selkävaivoja ja olin vielä niin pieni etten edes ratsastanut sillä kertaakaan. Roosasta ei ole yhtään kuvia ja se oli meillä vain vähän aikaan joten en kirjoita siitä sen enempää.

Ensimmäinen ihan oma hevonen oli nimeltään Algårdspojken "Poika". Se oli rodultaan Pohjoisruotsin hevonen. Me haimme sen Ruotsista kesällä 2010. Ja olin ihan liian innoissaan omasta hevosesta. 

Poika oli ollut aina samalla omistajalla ja se oli aivan ihmeissään joutuessaan uuteen ympäristöön. Se ei luottanut meihin laisinkaan. Sen satuloiminen oli yhtä helvettiä. Kavioita ja hampaita sai väistellä hiki päässä. Selkään nousustakaan ei meinannut tulla yhtään mitään. Välissä kaikki meni hyvin ja Poika päästi ilman mitään selkään ja se tykkäsi juosta, mutta sitten temppuilut alkoivat taas. Huomasimme, että pojan selästä olivat kaikki lihakset lähteneet huonon satulan vuoksi. Outoa, koska satula oli edelliseltä omistajalta. Selkä kivut eivät meinanneet mennä ohi. Mutta kun selkä sai taas lihaksia ja se parani, Pojan takajalka meni huonoon kuntoon. Lopulta se lopetettiin tämän vuoden alussa. 

Ennen kun Poika lopetettiin eli kesällä 2012 me haettiin meille Zu Copianne "Ansku" niminen lämminverinen ihan Pojan tallin läheltä. Ratsastin Anskun kyseiselle tallille. Siihen hevoseen pystin heti luottamaan ja tuntui, että se luotti minuun. Edellisessä paikassa missä Ansku oli, ei ollut edes tallia. Ansku oli pihalla yötä päivää eikä se saanut kuin heinää. Ei siis ihme että se luotti meihin. Halusi varmaan vain pois.

Ansku oli ensin tosi laiska, mutta kun se alkoi ilta- ja aamuruuat siihen tuli virtaa. Ratsastaessakin se vain olisi halunnut juosta ja perse lensi tosi usein. Onneksi se ei oikein osannut pukitella. 

Ansku ehti olla meillä vain noin puoli vuotta kun sen vasen takajalka turposi yhtäkkiä aivan kokonaan. Epäiltiin että se on murtunut ja Ansku vietiin klinikalle. Kävi ilmi, että jalassa on bakteeritulehdus eikä murtumaa. Ehdin jo huokaista helpotuksesta, koska ajattelin että se voitaisiin parantaa. Parin päivän päästä meille soitettiin, että Anskun jalkaa ei saada mitenkään kuntoon ja se joudutaan lopettamaan. En ehtinyt edes käydä hyvästelemässä sitä..

Nyt meillä on siis Jojo Orly "Jojo" joka haettiin viime kesänä Ivalosta. Se on lämminveriruuna. Jojo on ennen ollut hyvä ravihevonen ja se on voittanut noin 200 tuhatta euroa rahaa. Jojo on tosi kiltti ja ratsastaessa sillä on aina vauhtia varsinkin jos saa viilettää ensimmäisenä. Toivottavasti meillä on Jojon kanssa vähän parempi tuuri kun edellisten hevosten ja saan viettää sen kanssa vielä monta vuotta. (: