sanni - me ei olla enää me
Heti eilen kun pääsin koulusta hain kameran ja lähdin kuvaamaan. Kuvia tuli otettua ihan kiitettävästi, mutta säästelen nyt niiden julkaisemisessa, koska Jenniina varmaan haluaa pikimmiten oman objektiivinsa takaisin. Ja sitten en saa taaskaan otettua pariin viikkoon kuvia. Oulussa ei ole Canonin järjestelmäkameroille minkäänlaista huoltoa joten kamera tulee kuntoon vasta syyslomalla, joka on kahden viikon päästä.
Kävin eilen ratsastamassa Jojolla maastossa. Poika sai kerrankin juosta sydämmensä kyllyydestä ja lujaahan siinä sitten mentiin. Hiekka vain lensi kun Jojo juoksi pitkiä ravihevosen askeliaan. Sain kerrankin tulla loppumatkan pitkillä ohjilla kun ei tarvinnut pidätellä. Oli herra sen verran väsynyt juoksemisen jälkeen.
Ulkona on satanut koko päivän vaan vettä. Kunnon syyspäivä. Jännää kun rakastan syksyä sen värejen takia ja kun silloin saa alkaa käyttämään villapaitoja, pipoja lapasia ja kaikkea ihanaa. Mutta sen pimeys, kylmyys ja sade taas inhottavat minua. Minulla on siis viha-rakkaussuhde syksyyn. Sama homma talven kanssa. Toivoisin että lunta jo tulisi jotta tulisi edes vähän valoisampaa ja onhan talvella kiva laskea mäkeä ja ratsastaminen on talviaamuisin yksi parhaista asioista joita tiedän. Mutta talvella on aina varpaat jäässä, vaatteet, varsinkin kengät ja sukat märkinä ja pimeä ehtii tulla ennen kun pääsee koulusta. Hassua.
♥:Marianne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti