Tänään oli kamala aamu koulussa, koska odotin äitiltä viestiä Anskun kohtalosta. Minä itkin pelosta ja kaikkia mietitytti mikä minulla oli. Janikallakin vissiin pari kyyneltä vierähti poskelle. Hän oli yksi harvoista joka tiesi mikä minua vaivasi. Koulun jälkeen yksi lempiopettajani tuli kysymään miksi kyytimme tuli niin myöhään ja siinä samalla hän kysyi että vastustaako elämä? Mietin ensin, että mitä ihmettä, mutta sitten muistin että hän oli aamulla nähnyt kun itkin. Janika kertoikin, että opettaja oli katsonut minua aika pitkään. Kun vastasin sitten opettajalle että todellakin tällä hetkellä vastustaa, hän sanoi mulle, että kyllä kaikki vielä järjestyy. Se oli jotenkin outoa. En tiedä miksi.
Sain äidiltä nyt viestin jossa hän kertoi että Anskun jalka ei olekkaan murtunut! Mutta jalassa on silti joku äkäinen bakteeri tulehdus, joten ei se ihan kunnossa ole. Tärkeintä on kuitenkin se, että jalka ei ole murtunut, koska se olisi ollut todella vaikea tai jopa mahdoton hoitaa. Ansku on nyt Oulussa eläinsairaalassa ja jää sinne yöksi. Pelkäsin siis ihan turhaan! (;
Olen tänään yksin kotona, koska äiti kertoi minulle eilen lähtevänsä Helsinkiin. Moitin äitiä siitä ettei hän ollut kertonut aikaisemmin sinne lähdöstä, mutta äiti ei itsekkään ollut asiasta tiennyt. Hyvin äiti on taas pysynyt noissa työasioissa mukana. Se saattaa kyllä johtua siitä, että äiti oli viime viikolla kipeänä eikä päässyt töihin kuin parina päivänä. Minulle iski kamala nälkä ja päätin tehdä nuggetteja. Ne vähän paloivat koska hommasin siinä samalla jotakin epämääräistä enkä huomannut laittaa levyä pienemmälle.. Hyvä minä!
"Marianne on muuten aika hyvä tekemään nugetteja ku keittiö täynä savua... Kyllä siitä vielä hyvä vaimo tullee!"
-Janika
♥:Marianne
-Janika
♥:Marianne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti