Nyt kun oli nuita -30 asteen pakkasia, oli minunki pakko koittaa tuota keitetyn veden heittämistä ulkona. Taino pikkusiskohan sen veden heitti. Ekalla kerralla ei menny ihan suunnitelmien mukaan niinkuin kuvista näkee. Meillä oli kuuma vesi nimittäin syvällä lautasella joten siskollani oli liukkaat patakinttaat kädessä ettei sormet pala. Kun hän sitten heitti vedet kuului vaan "oho!", ja lautanenkin lensi mukana. Sitä naurun määrää! Seuraavalla kerralla oltiin viisaampia ja heitettin vesi ihan vain mukista. Ja hienon näköinenhän se on, ei voi muuta sanoa.
Wanhojentanssit on alle kuukauden päästä ja mää en tiiä miten kestän. Odotan tansseja toisaalta innostuneena ja toisaalta todella stressaantuneena. Oon nyt nähny monena yönä untakin tansseista. Yleensä unessa menen kouluun ihan normaalisti ja sitten huomaankin, että tanssit olisi ollut tänään ja minulla ei ole mekko,a saatika sopivaa kampausta tai meikkiä. Sitten olen ihan paniikissa. Yhdessä unessa päästiin meidän ryhmän kanssa ihan tanssimaan asti. Yhtäkkiä kesken tanssien alkoi soida joku ihan outo biisi ja kukaan ei tienny miten pitäisi tanssia. Saa nähä miten selviän kun tansseihin on enää viikko. Voi luoja. Kaikki on wanhojentanssien suhteen muutenkin aivan kesken. Koristelut, oma tanssi, aikataulut, kyyditykset... Onneksi sentään mekko saapui minulle perjantaina ja se oli sopivan kokoinenki. Vielä kengät on hakusessa, mutta eiköhän tämä tästä. Oon kyllä pahimmanluokan stressaaja, haha.
Halusin jakaa teillekin vauvakuvia Miisasta. En edes muistanu, että se on ollu nuin pieni joskus. Musta kyllä tuntuu, että tungen koirakuvia joka paikkaan. Mun instagrammissakin jokatoinen kuva on Miisasta, heh.
pus.
